Karkausvuosikundi oli soittanut mulle 6 kertaa leffan aikana ja lähettänyt tekstarin. Kundin on pitänyt viikon ajan toimittaa mulle pirtua tupareita varten, mutta yllättäen se on ollut yhtä säätöä. Nyt se oli ollut autolla liikkeellä ja soittanut mulle sen miljoona kertaa ja käynyt jopa mun kämpillä. Ei silläkään paljon järki päätä pakota, jos se lähtee käymään mun luona, vaikken mä vastaa puhelimeen. Miten se voi edes olettaa, että mä olisin himassa. Mä lopulta soitin sille ja käytiin Katan kanssa nappaamassa pullo. Pirtu oli leikattu valmiiksi veden kanssa, mutta suhde oli aika tiukka – litra pirtua ja puoli litraa vettä. Joutuu ehkä hieman lantraamaan sitä lisää. Pojat ovat näemmä tottuneet vetämään stydimpää kamaa.

Ystävänpäivä-illallinen kokattiin mun luona. Hiihtomaikka oli kutsuttu myös viime keskiviikon pohjalta. Tarkoitus oli taas kerran ottaa ihan iisisti, eikä juoda mitään. Kuinka ollakaan kundi toi sekä kuoharia että punkkua. Menussa oli uuniperunoita kolmella eri täytteellä.

Kata ei lähtenyt baariin, mutta me suunnattiin hiihtomaikan kanssa samaan paikkaan, missä roikutaan lähes aina. Paikalla oli paljon vanhoja opiskelukavereita, mutta myös EMT-kundi oli mestoilla. Ei juurikaan vaihdettu kuulumisia ja mulle tuli jotenkin ahdistunut olo koko paikassa. Siitä en tosin voi syyttää kuin itseäni, koska oon itse soppani keittänyt. Sanoin hiihtomaikalle, että lähden himaan. Toivoin pääseväni liukenemaan tilanteesta helposti, mutta mitä vielä. Kundi päätti lähteä myös kotiin.

Mä yritin viimeiseen asti välttää poistumista ravintolasta samanaikaisesti, mutta se ei onnistunut. EMT-kundi ei käsittääkseni kuitenkaan huomannut yhtäaikaista lähtöä ja se oli sentään hyvä uutinen. Mä sanoin hiihtomaikalle, ettei se ollut kovin hyvä idea lähteä kimpassa ja että asiat on vähän monimutkaisempia, kuin miltä ne nyt näyttää. Mulla oli oikeasti todella iso angsti päällä. Kundi vaan nauroi mun jutuille ja lähti puheistani huolimatta samalla taksilla. Sitten se tunki vielä mun luo syömään.

Siinä vaiheessa mun olisi pitänyt sanoa, että sori mutta ei käy. Mä luulin, että se tulee vaan käymään ja lähtee sitten kotiin nukkumaan. Mutta tietenkin se jäi yöksi. Eihän kundi edes yrittänyt mitään, mutta silti mulla oli vähän huono fiilis. Tunsin taas kerran vedättäväni jotain kundia ja pahasti. Toisaalta onhan sekin jo iso poika ja osaa varmasti pitää huolen itsestään. Ainakin mä toivon niin.

Mä taisin lähettää hiihtomaikalle sen ensimmäisen tekstiviestin. En muista mitä asiaa mulla oli, tuskin mitään tärkeää. Piti taas kerran laittaa matoa koukkuun ja lähteä vähän ongelle. Antaa kalan näykkiä, muttei kuitenkaan syödä koko matoa. Enkä mä myöskään halunnut koko kalaa, vähän vaan narrata sitä. Ja kalahan nappasi kiinni.

Mä yritin kai jossain vaiheessa tehdä hyvinkin selväksi, että kavereitahan tässä vaan ollaan. Mä en edes suostunut halaamaan kundia, koska mä en halunnut antaa väärää kuvaa. Se oli varmaan turhaa, koska mä olin ehtinyt jo sen väärän kuvan antamaan. Nyt olikin taas ongelma siinä, miten mä selviän kunnialla tilanteesta loukkaamatta vastapuolta. Nämä tilanteet tuntuvat olevan meikäläiselle liiankin tuttua hommaa nykyään. Ideoita ja yks edes yks potentiaalinen kundikaveriehdokas otetaan vastaan kiitos.

Pulkalla laskeminen osoittautui loistavaksi ideaksi ja meidän massiiviset jonomuodostelmat saivat ansaittua huomiota. Varsinkin siinä vaiheessa kun neljä ihmistä rysäyttää pulkillaan samaan kasaan. Ihme, ettei kenellekään käynyt huonosti. Mä testasin myös pulkan luistoa yhden baarin poken kanssa ja hyvinhän se kulki. Massaa oli varmasti päällä lähes 160 kiloa, joten ihme että stiga kesti. Saatiin myös ruikutettua viimeinen nousu tuolihissillä rinteen päälle, mistä otettiin luonnollisesti skaba alas. Mä voitin tietenkin ylivoimaisesti. Todellinen syy sihen oli, että kaikki muut veti lipat viimeisessä mutkassa. Kehtasivat vielä väittää, ettei pulkkaa muka voi ohjata. Tottakai sitä voi ohjata, eikä ohjaamiseen tarvi myöskään mitään ratakelkkailijan ammattitaitoa. Viskikaakao maistui muuten todella hyvältä 15 asteen pakkasessa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Afterski aloitettiin paikan päällä ja sitä jatkettiin vielä myös Helsingin päässä. Torstaina oli kuitenkin työpäivä, joten lähdettiin kohti kotia jo ennen puolta yötä. Kata suuntasi Laruun ja me lähdettiin tutun hiihtomaikan kanssa kohti Sörnäisiä. En tiedä mikä kuningas-ajatus se multa taas oli, mutta pyysin sen teelle. Juteltiin pari tuntia mukavia ja sit se lähti kotiin. Mä tiesin jo tässä vaiheessa, että oon aiheuttamassa hankaluuksia. Näköjään mulla on joku ihme tarve saada kundit ihastumaan muhun, vaikka mulla ei ole mitään sen suuntaisia tunteita niitä kohtaan. Mä tajusin välittömästi, kun kundi oli lähtenyt, että olin todennäköisesti johtanut sitä harhaan koko illan. Mä olen todella hyvä ihminen.

EMT-kundi tuli mun luo joskus kasin jälkeen. Löhöiltiin sohvalla ja katottiin leffaa. Juteltiin mahdollisista hiihtoreissuista ja mä sain ihan sellasen kuvan, että se ois voinut jopa harkita jonkun keikan tekemistä vaikka mun kanssa. Toiveajattelua ehkä kuitenkin, ei ne suuret puheet ole aina ennenkään mihinkään johtaneet.

Mä taisin odottaa pikkusen liikaa koko illalta ja olin pettynyt, kun ilta päättyi lyhyeen. Kundilla oli vatsa täysin sekasin ja se oli muutenkin tosi rauhaton koko ajan. Mä tietenkin toivoin, että se ois viihtynyt pidempään, mutta se vetos vatsansa epävakauteen ja lähti himaan. On niitä kömpelömpiäkin selityksiä kuultu. Vai onko?

Kata tuli illalla kokkaamaan ja menu oli lämmin kanavuohenjuustosalaatti asiaankuuluvine juomineen. Illan kierrokseen piti tällä kertaa sisällyttää muitakin baareja kuin eilinen mesta, missä ollaan roikuttu tähän asti joka kerta. Katalla oli jotain ilmaisia drinksulippuja muualle ja me käytiin tietenkin tuhoamassa ne ensin. Käytiin myös yhdessä kaupungin uusimmista yökerhoista, muttei meno siellä oikein vakuuttanut. Yllättäen siis päädyttiin samoihin neliöihin kuin eilenkin.

Harald oli selkeästi väsynyt koko illan, koska se ei ottanut parin tunnin päiväunia toisin kuin mä. Me oltiin Katan kanssa taas jotain teinimagneetteja, koska me saatiin nopeasti seuraa baaritiskille yhdestä aivan enkelikasvoisesta pikkupojasta. Ei siinä että kundi oli nuori, mutta kaiken lisäksi se oli vielä tosi lyhyt. Mutta ennen kaikkea se oli äärettömän söötti. Me naurettiin vaan Katan kanssa poikaraukalle, joka ei edes tajunnut, kun sitä vietiin. Enkelikasvo kuvitteli muun muassa, että ehdotus lähteä pulkkamäkeen tarkoittaa oikeasti jotain ihan muuta.

Saatiin siinä vielä muutakin seuraa, kun yksi tuttu hiihtomaikka liittyi porukkaan. Kundi on vanha niin sanottu hei hei –tuttu siltä ajalta, kun mä roikuin enemmän pohjoisen rinteillä. En ollut varmaan koskaan jutellut sen enempää tyypin kanssa ja se osoittautui ihan mukavaksi kundiksi.

Harald lähti jossain vaiheessa hiipumaan kämpille ja siltä tuli viesti, että se oli ottanut eilisestä mallia ja pöllinyt mulle taas Hesarin. Lehdenjakaja ei ollut jaksanut työntää kärryään mäkeä ylös, joten Harald oli jeesannut. Kun jakaja oli mennyt rappuun sisään, Harald oli palannut kärrylle ja napannut lehden. Nopeita oppimaan nuo norjalaiset.

Ilta päättyi mun ja Katan osalta viereiseen yösyöttölään, missä oli aikamoinen sirkus käynnissä. Selvästi ulkomaalaista syntyperää olevia miehiä oli töissä varmaan kymmenkunta ja ne ohjailivat ihmisiä kuin karjaa. Vähän väliä kuului huuto ”nopeasti, nopeasti!” kun tyypit ajoivat ihmisiä ulos ja ohjailivat uusia sisään. Todellinen pikaruokaravintola siis. Hyvä ettei lautasta viety munkin edestä, vaikka annos oli vielä kesken. Kebab toimi, siitä ei voi valittaa.

Sunnuntaina käytiin vielä brekkarilla keskustassa, ennen kuin Harald lähti. Katan toive oli, ettei se tulisi ihan heti uudestaan Helsinkiin. Mä olin täysin samaa mieltä, vaikkei meistä kumpikaan tietenkään sitä ääneen sanonut. On yllättävän raskasta viihdyttää ulkomaalaista vierasta koko viikonloppu. Muutenhan me varmaan oltaisiin tosiaan oltu ihan kotosalla kumpanakin iltana, eikä ainakaan juotu alkoholia. Yhtä todennäköistä kuin että lehmät lentää.

Illalla salilla kropassa tuntui ja ihosta suorastaan huokui kahden päivän biletys. Kuntopyörää ajaessa aloituspulssi oli vaatimattomasti 130. Tervetuloa sydänkohtaus!

Viikonloppu oli siis suunniteltu siltä pohjalta, että turistia piti jotenkin viihdyttää. Onneksi Haraldin näkemys rentouttavasta viikonlopusta menee aika lailla yksiin mun mieltymysten kanssa. Tähtäimessä oli siis biletystä, syömistä, juomista ja nukkumista.

Perjantaina pidettiin yhden kaverin valmistujaiset vakiobaarissa. Helena tuli ensin mun luo drinksulle ja moikkaamaan Haraldia ja mentiin kimpassa kekkereihin. Kirsi liittyi seuraan matkan varrella. Kundit olivat ostaneet juhlakalulle lahjaksi pukutelineen ja vielä koonneetkin sen valmiiksi, jotta sitä olisi mahdollisimman hankala kuljetella. Helena ja Kirsi lahjoittivat vuorostaan paikallisen naisten lentisjoukkueen nakukalenterin. Epäilen, ettei se päädy kyllä ihan helposti kaverin seinälle. Harald toi mukanaan norjalaista akvavitia. Se tuskin myöskään oli uuden KTM:n toivelistalla.

Tiesin, että paikalla on paljon tuttuja ja ehkä myös EMT-kundi. Ainoa ongelma oli se, että Haraldia piti raahata mukana. Se ehdotteli daameille bileissä jos jonkinlaista tyynysotaa jne. Huvittavimpia laineja olivat ne, kun Harald tarjosi ihmisille töitä bensa-asemalta sen perusteella, että mulla oli päällä Esson paita. Onneksi Harald osaa olla omin neuvoin sosiaalinen, joten mun ei tarvinnut pidellä sitä kädestä koko iltaa. Taisi se hävitä kierroksen jossain korttipelissäkin ja joutui ostamaan kymmenkunta bisseä muille. Norjalaisilla on tosin varaa maksaa suomalaisissa baarissa muutama extra drinkki, koska siinä maassa yksi bisse maksaa vähintään saman verran kuin täällä pari.

Mulle tuli hieman epävarma olo, kun EMT käveli sisään erää toisen suht läheisen tuttavuuden kanssa. Aika nopeasti selvisi, että EMT oli reippaassa kännissä. Heitettiin siinä jotain juttua, mutta yhteistä säveltä ei löytynyt. Mä luulin, että tyyppi olisi ollut ok Haraldin visiitistä, mutta siitä jäi jotenkin nihkeä kuva. Jossain kohtaa mä taisin pyytää sitä yöksi, mutta eihän se tietenkään lähtenyt. Toitotti vaan olevansa kovissa ja ettei sen kanssa kannata ehkä just nyt jutella. Sanoi varoittaneensa mua etukäteen sen kännin asteesta. Harald aukoi mulle päätään siitä, kuinka mun poikaystävä on ihan kännissä. Mä en tiedä, mistä sekin ehti sen yhteyden keksiä. Mua vaan lähinnä huvitti. Me taidettiin roikkua melkein pilkkuun asti, kunnes mentiin kebabille naapuriin, hypättiin taksiin ja ajettiin himaan. Illan jännittävin vaihe oli tuoreen Hesarin pölliminen lehdenjakajan kärrystä melkein kotiovella.

Isälle kämppä oli uusi aluevaltaus. Se kehu asuntoa kovasti, mutta eipä sen mielipiteet mua paljon oo ennenkään hetkauttaneet. Todennäköisesti sen piti taas vaan esittää, koska sillä oli joku duunikaveri matkassa. Kyllähän se polleena lupasi entisöidä mun eteisen ovet, mutta sekin oli todennäköisesti vain teatteria. Mä en usko mitään ennen kuin näen, että noi ovet lähtevät tuosta meneen.

Isä viipyi kaverinsa kanssa jopa tunnin, kunnes ne päättivät häipyä. Samassa soitti myös Mikko, joka oli visiitillä kulmilla. Entinen kämppiskään ei ollut koskaan vielä käynyt tutustumassa Sörnäisten palatsiin. Ei ne vierailut edes päättyneet kämppikseen, vaan sen lähdettyä tuli vielä yks kaveri hakemaan hanskojaan, jotka oli unohtuneet eteisen hyllylle pari viikkoa sitten. Takki oli aika tyhjä, kun sain viimeisen vieraan ovesta ulos.

Urheilullisten harrastusten lisäksi mä tykkään lukea paljon. Luen pääasiassa englanninkielisiä dekkareita, mutta myös Harry Potterit ja Tarut Sormusten Herrasta on kahlattu läpi. Ehdotonta mielilukemista tällä hetkellä on kuitenkin Liza Marklundin ja Henning Mankellin teokset.

Saattaa mennä pitkäkin aika, etten lue mitään ja sitten on kausia, kun raahaan kirjaa mukana joka paikassa. Nytkin salilla oli mukana uusin Grisham, jonka lukeminen jostain syystä on tökkinyt pitkään. Lueskelin kirjaa sarjojen välissä ja eiköhän joku urpo tullut heittään juttua. Ensin se ihmetteli mun Stabilien hienoa hopeanharmaata sävyä, koska se oli itse joutunut ostamaan punaiset. Yllättäen multa ei hirveästi irronnut myötätuntoa sen valitukselle. Mitä se nyt mua liikuttaa, minkä väriset kengät joku on joutunut ostamaan! Yritin vain jatkaa kirjan lukemista. Sitten tyyppi rupesi tenttaamaan mua kirjasta. Jätkä kysyi teenkö mä jotain maksimivoimaa, kun mulla on aikaa lukea kirjaa siinä välissä?!  Mä sanoin sille, ettei ne tauot nyt niin kauaa kestä, ja että sivun pystyy lukemaan suhteellisen nopeasti. Siihen kundi heittää, että joku sellanen 4-5 minuuttiako? Mä en tiedä missä sitä on opetettu lukemaan, jos sivun tavaamiseen menee 5 minuuttia! Mä en olisi sillä lukutahdilla päässyt edes peruskoulua läpi.

Tein pitkästä aikaa salilla treeniä levytangolla ja kokeilin, miltä rinnallevedot maistuu. Ei ne painot kovin helposti maasta irronneet, mutta tein kuitenkin. Illalla kotona paikat oli tajuttoman kipeät ja olin muutenkin hajalla. Ehdin jo manata EMT-kundin alimpaan helvettiin, kun puhelin soi. Seuraavat kaks ja puoli tuntia menikin sitten kuin siivillä.

Erityisesti sunnuntaisin on myös hienoa, jos kaverit asuvat naapurissa. Jussilta tuli tekstari joskus iltapäivästä, jossa kysyttiin, mitä pizzaa saisi olla ja moneltako. Voiko olla siistimpää? Olin lainannut Jussille jonkun Miksun leffoista ja se tuli palauttamaan sen pizzan kera. Aivan luksusta. Sisko lähti pizzan syötyään puskemaan kotia kohti ja me jäätiin Jussin kanssa jumittaan television eteen. Sunnuntait ovat jo muodostumassa melkein perinteeksi, johon kuuluu leffan palautus, pizza ja täydellinen lamaannus tv:n edessä.

Jussi on asunut naapurustossa iät ja ajat tyttöystävänsä kanssa. Silloin kun asuin kulmilla Mikon kanssa, niin oltiin kanssa melkein seinänaapureita. Syksyllä kun tein remppaa nykyiseen kämppääni, niin Jussi ilmoittautui yllättäen talkoomieheksi bissepalkalla. Siinä sitten maalattiin kimpassa seiniä kuutisen tuntia ja puhuttiin elämästä. Aikaisemmin olin ollut enemmänkin tekemisissä sen tyttöystävän kanssa, mutta remppakeikan jälkeen tuntui siltä, että osat olivat vaihtuneet. Mikäs siinä, sopii mulle. Jussi osoittautui oivaksi maalariksi ja hyväksi tyypiksi.

Lunta oli pyryttänyt kotikujalle useita kymmeniä senttejä, eikä taksi suostunut ajamaan meitä perille saakka. Tuuli oli kasannut kaiken lumen mun rappukäytävän oven eteen, eli jouduttiin siskon kanssa kaivamaan tiemme sisälle sen lumimassan läpi. Käsilaukkuun mahtuva koottava lapio olisi tuossa tilanteessa ollut korvaamaton.

Seuraava havainto on aamulta, kun herään ja mietin, onko mulla piilarit vielä silmissä. Kaikki bilevaatteet oli vielä päällä, joten vaikutti vahvasti siltä, että olin sammahtanut välittömästi kämpille tultuani. Sisko makasi jo sohvalla ja sanoi ottaneensa neljä buranaa, kun mä kömmin kylppäriin. Kas kummaa, peilistä tuijotti ruskeat silmät. Piilarit oli siis jääneet päähän. Koskaan aikaisemmin ei ole taju lähtenyt niin totaalisesti, että olisin unohtanut ottaa piilarit pois. Meikit tietty jää pesemättä harva se kerta. Tulipa tuokin sitten koettua ennen kuin 30 on lasissa. Todellinen ylpeyden aihe, josta kannattaa kertoa tarinoita tuleville lastenlapsille.

 Sisko alkoi valottaa mulle muita edellisen illan tapahtumia. Multa oli näemmä myös muisti kadonnut viimeisellä etapilla. Mä olin kuulemma tylyttänyt yhtä kaveria aika pahasti, kun se ei ollut ymmärtänyt vihjeestä, etten halua sen seuraa. Mä olin käskenyt sen painua helvettiin useamman kerran, enkä ollut suostunut puhumaan sen kanssa. Olin myös käskenyt sen olla hiljaa joka kerta, kun se oli yrittänyt sanoa jotain. Kundi oli kysynyt siskolta, mikä mua riivaa ja se oli vaan vastannut kundille tyyliin, että se nyt on vaan mun sisko. Tyyppi oli yrittänyt vielä inistä jotain ja sisko nostanut kätensä pystyyn kundin naaman eteen ja sanonut, että "talk to the hand" ja lähtenyt kävelemään. Käytös ei ollut mieltä ylentävää ainakaan seuraavana päivänä kuultuna, mutta eikö sanontakin kuulu, että totuus tulee aina lapsen tai kännisen suusta?

Illan muita kohokohtia oli myös ollut siskon tekemät taikatemput Shane25:lle ja sen kaverille. Taikatemppu sisälsi yhden simsalabimin ja sen, että sisko muisti kundien nimet. Kundit jäivät hieman hölmistyneinä seisomaan, kun me poistuttiin paikalta. Siskosta tulee varmasti isona taikuri.