Perjantaina kävin lainaamassa Miksun järjettömästä dvd-kirjastosta pinon leffoja ja painuin himaan. Parin tekstarin ja puhelun jälkeen totesin saavani seuraa. Naureskelin itsekseni, että moniko naispuolisista kavereistani viettää perjantaina leffailtaa kahden hyvännäköisen kundin kanssa, joista kumpikaan ei ole poikaystävä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kummatkin kundit kuuluvat kategoriaan miespuoliset kaverit, joita mulla riittää. Vielä yliopistoaikoina hengasin mieluummin kundien kanssa, koska useammat naiset tuntuivat niin pikkusieluisilta ja kateellisilta toisilleen. Jätkien seurassa ei puukotettu selkään, vaikka kyllä niissäkin porukoissa juoruta osattiin ja osataan edelleen. Nykyään mulla on varmaan yhtä paljon naispuolisia ja miespuolisia kavereita.

Korkattiin jossain vaiheessa punaviinilaatikko ja lasi upposi toisensa jälkeen. Toinen frendeistä lähti leffan jälkeen. Sillä oli aamulla aikaiset treenit. Me päätettiin vielä katsoa toinen leffa perään ja lähteä sen jälkeen jonnekin Kallion kuppilaan.

On se vaan kumma yhdistelmä – vanha heila ja alkoholi. Tai en tiedä pitäisikö sanoa mieluummin säätö, juttu vai hoito. Vai entinen poikaystävä. Kundin kategoriassa mä olen sen puheiden mukaan entinen tyttöystävä. Joka tapauksessa yksi asia johti toiseen ja lopulta huomasin, että ollaan taas mun luona ja menossa saman peiton alle. Edellisistä kerroista viisastuneena oltiin tosin fiksumpia ja jätettiin säätö sikseen. Päiväkirjaan tuli pelkästään merkintä kohdalle halivajeen täyttö.

Kyseinen tyyppi on mun elämässäni kuin vuodenaika tai karkausvuosi. Se tulee mun elämään aina uudelleen ja uudelleen suhteellisen säännöllisin väliajoin. Tässä tapauksessa sykli tai auringon kierto on kestänyt aina sen pari vuotta. Tai ollaan me nähty välillä muutenkin, mutta kumpikin on silloin yleensä seurustellut tahollaan. Kahden vuoden väliajoin ryhdytään kuitenkin säätämään ja jossain vaiheessa päädytään myös sänkyyn. Jutusta ei kuitenkaan tule koskaan mitään sen enempää, eikä kumpikaan meistä sitä odotakaan. Meillä on niin sanottu sanaton sopimus molemminpuolisesta halivajeen täytöstä silloin, kun siihen tuntuu olevan tarvetta. Ja näköjään tarvetta on ollut kahden vuoden välein.

Joskus tuntuu, että juttu olisi pitänyt puhua auki jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi siihen ei ole ryhdytty. Mitä turhaan. Kukaan ei ymmärrä meidän oravanpyörää ja tuskin me itsekään oikeastaan tajutaan, mikä meitä aina yhteen ajaa. Jossain vaiheessa todettiin, että seuraavan kahden vuoden päästä ollaan naimissa. Vaikka karkausvuosi onkin, en silti ajatellut kosia.