Miksi aina sellaiset kundit, jotka on hirmu kivoja, fiksuja ja mukavia, muttei mitenkään puoleensävetäviä mun mielestä, onnistuu ihastumaan muhun? Niistä tulee nopeasti sellaisia pieniä koiranpentuja, jotka tekee kaiken mitä käsketään pienen palkkion toivossa. Kuka nainen sellaista miestä haluaa? Jos mä haluaisin lemmikin, mä hankkisin sellaisen jonkun eläimen muodossa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tollanen kundi kuitenkin pyörii taas kuvioissa ja mä vedätän sitä minkä ehdin. Tällä kertaa lasken kuitenkin omiksi ansioikseni sen, että tein heti aluksi selväksi, että siitä ja musta ei koskaan tule mitään. Meistä ei tule paria. Koskaan. Kundi sanoo olleensa muhun ihastunut pari kuukautta sitten, muttei ole kuulemma enää. Haloo! Ketä se yrittää huijata. Kuinka moni pystyy päättämään ihastumisensa loppumisesta nappia painamalla. En minä ainakaan.

Mä en koskaan ole ollut mikään maailman ystävällisin ihminen, mutta sen suurimman narttumaisuuden oon myös pyrkinyt jättämään taakseni. Ehkä se on osittain iän tuomaa viisautta, en mä tiedä. Kaikki mun kaverit tuntevat tapauksen kundina, jolla on jeeppi. Katariina käy siihen ihan kuumana. Ei siihen kundiin, vaan siihen jeeppiin. Pikkuhousut kuulemma kastuu joka kerta, kun Katariina vaan ajatteleekin sitä autoa. Auto on ihan ok, muttei se eikä sen kuski vaan aiheuta kumpikaan mulle noita fiiliksiä. Ja sitä paitsi auto pitää ihan kauheeta meteliä.