Sunnuntaipäivän kohokohta oli Dawson's Creekin viimein jakso. Pitihän siinä siskon kanssa krapuloissa kyynelehtiä, kun Pacey viimein sai Joeynsa. Dawson olikin jo niin elähtänyt, ettei Joey olisi missään nimessä voinut palata yhteen kaljuuntuvan ja särmättömän ohjaajan kanssa. Se olisi ollut huijausta. Sarjan myötä meni viimeinenkin yhteys 20 ja risat ikäluokkaan. Ei ole enää sarjaa, jonka myötä pystyisi kuvittelemaan olevansa vasta sen 20 ja jotain. Nyt on enää jäljellä Sinkkuelämää ja ikää tulee nopeasti 10 vuotta lisää. Ja uudet jaksotkin alkaa vasta kuukauden kuluttua.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Erityisesti sunnuntaisin on myös hienoa, jos kaverit asuvat naapurissa. Jussilta tuli tekstari joskus iltapäivästä, jossa kysyttiin, mitä pizzaa saisi olla ja moneltako. Voiko olla siistimpää? Olin lainannut Jussille jonkun Miksun leffoista ja se tuli palauttamaan sen pizzan kera. Aivan luksusta. Sisko lähti pizzan syötyään puskemaan kotia kohti ja me jäätiin Jussin kanssa jumittaan television eteen. Sunnuntait ovat jo muodostumassa melkein perinteeksi, johon kuuluu leffan palautus, pizza ja täydellinen lamaannus tv:n edessä.

Jussi on asunut naapurustossa iät ja ajat tyttöystävänsä kanssa. Silloin kun asuin kulmilla Mikon kanssa, niin oltiin kanssa melkein seinänaapureita. Syksyllä kun tein remppaa nykyiseen kämppääni, niin Jussi ilmoittautui yllättäen talkoomieheksi bissepalkalla. Siinä sitten maalattiin kimpassa seiniä kuutisen tuntia ja puhuttiin elämästä. Aikaisemmin olin ollut enemmänkin tekemisissä sen tyttöystävän kanssa, mutta remppakeikan jälkeen tuntui siltä, että osat olivat vaihtuneet. Mikäs siinä, sopii mulle. Jussi osoittautui oivaksi maalariksi ja hyväksi tyypiksi.