Lauantaina nukuttiin todella pitkään, ennen kuin lähdettin hakemaan kaupungilta ruokaa ja juomaa. Heitettiin jopa turistikierros kolmosen sporalla, joten sightseeing osasto tuli myös hoidettua. Tällä kertaa syötiin pientä välipalaa Carrolsissa, koska viime visiitillä Harald oli jo ehditty tutustuttaa Hesburgeriin. Suomalaista ruokakulttuuria siis parhaimmillaan. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kata tuli illalla kokkaamaan ja menu oli lämmin kanavuohenjuustosalaatti asiaankuuluvine juomineen. Illan kierrokseen piti tällä kertaa sisällyttää muitakin baareja kuin eilinen mesta, missä ollaan roikuttu tähän asti joka kerta. Katalla oli jotain ilmaisia drinksulippuja muualle ja me käytiin tietenkin tuhoamassa ne ensin. Käytiin myös yhdessä kaupungin uusimmista yökerhoista, muttei meno siellä oikein vakuuttanut. Yllättäen siis päädyttiin samoihin neliöihin kuin eilenkin.

Harald oli selkeästi väsynyt koko illan, koska se ei ottanut parin tunnin päiväunia toisin kuin mä. Me oltiin Katan kanssa taas jotain teinimagneetteja, koska me saatiin nopeasti seuraa baaritiskille yhdestä aivan enkelikasvoisesta pikkupojasta. Ei siinä että kundi oli nuori, mutta kaiken lisäksi se oli vielä tosi lyhyt. Mutta ennen kaikkea se oli äärettömän söötti. Me naurettiin vaan Katan kanssa poikaraukalle, joka ei edes tajunnut, kun sitä vietiin. Enkelikasvo kuvitteli muun muassa, että ehdotus lähteä pulkkamäkeen tarkoittaa oikeasti jotain ihan muuta.

Saatiin siinä vielä muutakin seuraa, kun yksi tuttu hiihtomaikka liittyi porukkaan. Kundi on vanha niin sanottu hei hei –tuttu siltä ajalta, kun mä roikuin enemmän pohjoisen rinteillä. En ollut varmaan koskaan jutellut sen enempää tyypin kanssa ja se osoittautui ihan mukavaksi kundiksi.

Harald lähti jossain vaiheessa hiipumaan kämpille ja siltä tuli viesti, että se oli ottanut eilisestä mallia ja pöllinyt mulle taas Hesarin. Lehdenjakaja ei ollut jaksanut työntää kärryään mäkeä ylös, joten Harald oli jeesannut. Kun jakaja oli mennyt rappuun sisään, Harald oli palannut kärrylle ja napannut lehden. Nopeita oppimaan nuo norjalaiset.

Ilta päättyi mun ja Katan osalta viereiseen yösyöttölään, missä oli aikamoinen sirkus käynnissä. Selvästi ulkomaalaista syntyperää olevia miehiä oli töissä varmaan kymmenkunta ja ne ohjailivat ihmisiä kuin karjaa. Vähän väliä kuului huuto ”nopeasti, nopeasti!” kun tyypit ajoivat ihmisiä ulos ja ohjailivat uusia sisään. Todellinen pikaruokaravintola siis. Hyvä ettei lautasta viety munkin edestä, vaikka annos oli vielä kesken. Kebab toimi, siitä ei voi valittaa.

Sunnuntaina käytiin vielä brekkarilla keskustassa, ennen kuin Harald lähti. Katan toive oli, ettei se tulisi ihan heti uudestaan Helsinkiin. Mä olin täysin samaa mieltä, vaikkei meistä kumpikaan tietenkään sitä ääneen sanonut. On yllättävän raskasta viihdyttää ulkomaalaista vierasta koko viikonloppu. Muutenhan me varmaan oltaisiin tosiaan oltu ihan kotosalla kumpanakin iltana, eikä ainakaan juotu alkoholia. Yhtä todennäköistä kuin että lehmät lentää.

Illalla salilla kropassa tuntui ja ihosta suorastaan huokui kahden päivän biletys. Kuntopyörää ajaessa aloituspulssi oli vaatimattomasti 130. Tervetuloa sydänkohtaus!