Rakkautta ja anarkiaa –kategoriaan kuuluva elokuva 21 grammaa näytettiin ennakkona Bio Rexissä. Ystävänpäivän kunniaksi päätettiin mennä kattoon se Katan kanssa. Elokuvan nimi perustuu oletukseen, että kuollessaan ihmisen painosta katoaa 21 grammaa. Tämän oletetaan olevan sielun paino. Elokuva oli loistava, vaikkei siinä mitenkään tuotu esille tuota 21 gramman pohdintaa. Aihe ohitettiin sivulauseessa. Oma pää jäi miettimään, painaako sielu oikeasti 21 grammaa ja onko se kaikilla sama? Onko sielulla paino?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Karkausvuosikundi oli soittanut mulle 6 kertaa leffan aikana ja lähettänyt tekstarin. Kundin on pitänyt viikon ajan toimittaa mulle pirtua tupareita varten, mutta yllättäen se on ollut yhtä säätöä. Nyt se oli ollut autolla liikkeellä ja soittanut mulle sen miljoona kertaa ja käynyt jopa mun kämpillä. Ei silläkään paljon järki päätä pakota, jos se lähtee käymään mun luona, vaikken mä vastaa puhelimeen. Miten se voi edes olettaa, että mä olisin himassa. Mä lopulta soitin sille ja käytiin Katan kanssa nappaamassa pullo. Pirtu oli leikattu valmiiksi veden kanssa, mutta suhde oli aika tiukka – litra pirtua ja puoli litraa vettä. Joutuu ehkä hieman lantraamaan sitä lisää. Pojat ovat näemmä tottuneet vetämään stydimpää kamaa.

Ystävänpäivä-illallinen kokattiin mun luona. Hiihtomaikka oli kutsuttu myös viime keskiviikon pohjalta. Tarkoitus oli taas kerran ottaa ihan iisisti, eikä juoda mitään. Kuinka ollakaan kundi toi sekä kuoharia että punkkua. Menussa oli uuniperunoita kolmella eri täytteellä.

Kata ei lähtenyt baariin, mutta me suunnattiin hiihtomaikan kanssa samaan paikkaan, missä roikutaan lähes aina. Paikalla oli paljon vanhoja opiskelukavereita, mutta myös EMT-kundi oli mestoilla. Ei juurikaan vaihdettu kuulumisia ja mulle tuli jotenkin ahdistunut olo koko paikassa. Siitä en tosin voi syyttää kuin itseäni, koska oon itse soppani keittänyt. Sanoin hiihtomaikalle, että lähden himaan. Toivoin pääseväni liukenemaan tilanteesta helposti, mutta mitä vielä. Kundi päätti lähteä myös kotiin.

Mä yritin viimeiseen asti välttää poistumista ravintolasta samanaikaisesti, mutta se ei onnistunut. EMT-kundi ei käsittääkseni kuitenkaan huomannut yhtäaikaista lähtöä ja se oli sentään hyvä uutinen. Mä sanoin hiihtomaikalle, ettei se ollut kovin hyvä idea lähteä kimpassa ja että asiat on vähän monimutkaisempia, kuin miltä ne nyt näyttää. Mulla oli oikeasti todella iso angsti päällä. Kundi vaan nauroi mun jutuille ja lähti puheistani huolimatta samalla taksilla. Sitten se tunki vielä mun luo syömään.

Siinä vaiheessa mun olisi pitänyt sanoa, että sori mutta ei käy. Mä luulin, että se tulee vaan käymään ja lähtee sitten kotiin nukkumaan. Mutta tietenkin se jäi yöksi. Eihän kundi edes yrittänyt mitään, mutta silti mulla oli vähän huono fiilis. Tunsin taas kerran vedättäväni jotain kundia ja pahasti. Toisaalta onhan sekin jo iso poika ja osaa varmasti pitää huolen itsestään. Ainakin mä toivon niin.