Viikko alkaa nihkeesti kuten aina. Maanantaina väsymys on valtava rankan viikonlopun jälkeen. Nykyään tulee vähän liian usein biletettyä koko viikonloppu. Nyt varsinkin kun jalka ei oo kunnossa, enkä pääse pelaamaan turnauksiin, niin homma menee täysin baareissa roikkumiseksi. Maanantaisin perheelliset työkaverit kuuntelee silmät pyöreinä mun juttuja viikonlopun reissuista. Mä en halua edes kuvitella, mitä ne mahtaisivat ajatella musta, jos tietäisivät enemmän kuin murto-osan siitä, mitä oikeasti tapahtui. Tuskin oma absolutisti äitinikään olisi kauhean ylpeä tyttärestään, jos tietäisi montako alkoholiannosta saattaa mennä kurkusta alas yhden illan aikana.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Urheilullisten harrastusten lisäksi mä tykkään lukea paljon. Luen pääasiassa englanninkielisiä dekkareita, mutta myös Harry Potterit ja Tarut Sormusten Herrasta on kahlattu läpi. Ehdotonta mielilukemista tällä hetkellä on kuitenkin Liza Marklundin ja Henning Mankellin teokset.

Saattaa mennä pitkäkin aika, etten lue mitään ja sitten on kausia, kun raahaan kirjaa mukana joka paikassa. Nytkin salilla oli mukana uusin Grisham, jonka lukeminen jostain syystä on tökkinyt pitkään. Lueskelin kirjaa sarjojen välissä ja eiköhän joku urpo tullut heittään juttua. Ensin se ihmetteli mun Stabilien hienoa hopeanharmaata sävyä, koska se oli itse joutunut ostamaan punaiset. Yllättäen multa ei hirveästi irronnut myötätuntoa sen valitukselle. Mitä se nyt mua liikuttaa, minkä väriset kengät joku on joutunut ostamaan! Yritin vain jatkaa kirjan lukemista. Sitten tyyppi rupesi tenttaamaan mua kirjasta. Jätkä kysyi teenkö mä jotain maksimivoimaa, kun mulla on aikaa lukea kirjaa siinä välissä?!  Mä sanoin sille, ettei ne tauot nyt niin kauaa kestä, ja että sivun pystyy lukemaan suhteellisen nopeasti. Siihen kundi heittää, että joku sellanen 4-5 minuuttiako? Mä en tiedä missä sitä on opetettu lukemaan, jos sivun tavaamiseen menee 5 minuuttia! Mä en olisi sillä lukutahdilla päässyt edes peruskoulua läpi.

Tein pitkästä aikaa salilla treeniä levytangolla ja kokeilin, miltä rinnallevedot maistuu. Ei ne painot kovin helposti maasta irronneet, mutta tein kuitenkin. Illalla kotona paikat oli tajuttoman kipeät ja olin muutenkin hajalla. Ehdin jo manata EMT-kundin alimpaan helvettiin, kun puhelin soi. Seuraavat kaks ja puoli tuntia menikin sitten kuin siivillä.