Norjalainen vaihto-oppilaskaveri Harald tuli kaupunkiin torstaina. Me oltiin samaan aikaan opiskelemassa Rotterdamissa vuonna 1999. Yhden belgialaisen vaihtarikaverin piti tulla samaan aikaan, mutta se perui reissunsa, koska kundit olivat suuntaamassa Brasseihin parin viikon kulutta. Rion karnevaalit kuulemma houkuttelivat enemmän kuin Helsinki. Miten se voi olla mahdollista? Belgialaisella ei sitten ollut rahaa tehdä kumpaakin reissua, mutta norjalaisella oli. Rehellisesti sanottuna en olisi millään jaksanut majoittaa ja viihdyttää sitä taas. Kundi oli viimeksi täällä vasta pari kuukautta sitten. Harald on ihan kiva frendi, mutta ei sitäkään liian usein jaksa katella.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viikonloppu oli siis suunniteltu siltä pohjalta, että turistia piti jotenkin viihdyttää. Onneksi Haraldin näkemys rentouttavasta viikonlopusta menee aika lailla yksiin mun mieltymysten kanssa. Tähtäimessä oli siis biletystä, syömistä, juomista ja nukkumista.

Perjantaina pidettiin yhden kaverin valmistujaiset vakiobaarissa. Helena tuli ensin mun luo drinksulle ja moikkaamaan Haraldia ja mentiin kimpassa kekkereihin. Kirsi liittyi seuraan matkan varrella. Kundit olivat ostaneet juhlakalulle lahjaksi pukutelineen ja vielä koonneetkin sen valmiiksi, jotta sitä olisi mahdollisimman hankala kuljetella. Helena ja Kirsi lahjoittivat vuorostaan paikallisen naisten lentisjoukkueen nakukalenterin. Epäilen, ettei se päädy kyllä ihan helposti kaverin seinälle. Harald toi mukanaan norjalaista akvavitia. Se tuskin myöskään oli uuden KTM:n toivelistalla.

Tiesin, että paikalla on paljon tuttuja ja ehkä myös EMT-kundi. Ainoa ongelma oli se, että Haraldia piti raahata mukana. Se ehdotteli daameille bileissä jos jonkinlaista tyynysotaa jne. Huvittavimpia laineja olivat ne, kun Harald tarjosi ihmisille töitä bensa-asemalta sen perusteella, että mulla oli päällä Esson paita. Onneksi Harald osaa olla omin neuvoin sosiaalinen, joten mun ei tarvinnut pidellä sitä kädestä koko iltaa. Taisi se hävitä kierroksen jossain korttipelissäkin ja joutui ostamaan kymmenkunta bisseä muille. Norjalaisilla on tosin varaa maksaa suomalaisissa baarissa muutama extra drinkki, koska siinä maassa yksi bisse maksaa vähintään saman verran kuin täällä pari.

Mulle tuli hieman epävarma olo, kun EMT käveli sisään erää toisen suht läheisen tuttavuuden kanssa. Aika nopeasti selvisi, että EMT oli reippaassa kännissä. Heitettiin siinä jotain juttua, mutta yhteistä säveltä ei löytynyt. Mä luulin, että tyyppi olisi ollut ok Haraldin visiitistä, mutta siitä jäi jotenkin nihkeä kuva. Jossain kohtaa mä taisin pyytää sitä yöksi, mutta eihän se tietenkään lähtenyt. Toitotti vaan olevansa kovissa ja ettei sen kanssa kannata ehkä just nyt jutella. Sanoi varoittaneensa mua etukäteen sen kännin asteesta. Harald aukoi mulle päätään siitä, kuinka mun poikaystävä on ihan kännissä. Mä en tiedä, mistä sekin ehti sen yhteyden keksiä. Mua vaan lähinnä huvitti. Me taidettiin roikkua melkein pilkkuun asti, kunnes mentiin kebabille naapuriin, hypättiin taksiin ja ajettiin himaan. Illan jännittävin vaihe oli tuoreen Hesarin pölliminen lehdenjakajan kärrystä melkein kotiovella.